Tamperelaisen pariskunnan seikkailuja viinin ja ruuan ympäriltä. Rakastamme vanhan maailman viinejä, mutta maistamme mielenkiinnolla kaikkea ja kaikkialta. Talvella pääpaino on punaisissa, kesällä maistelemme voittopuolisesti valkoviinejä. Kuplivia maistamme tasaisesti vuoden ympäri, näille aika on aina oikea! Ruokaa laitamme rakkaudella alusta alkaen: mitä tuoreemmista raaka-aineista, sitä parempi. Ruokapöydässämme on aina tilaa ystäville!


maanantai 30. tammikuuta 2017

Breaky Bottom: Pitkän linjan tuottaja Sussexista

Englantilaiset kuohuviinit ovat nousseet laajenpaan maineeseen vasta viimeisten viiden vuoden aikana, mutta laadukkaita viinejä on tuotettu Etelä-Englannissa jo kohtalaisen pitkään. Breaky Bottomin viinitila sai alkunsa vuonna 1974, kun Peter Hall istutti Seyval Blanc-köynnöksiä Brightonin itäpuolella sijaitseville tarhoilleen South Downs-kukkulaketjun etelärinteille. Breaky Bottom on yksi vanhimmista edelleen toimivista brittiläisistä viinitiloista.

Seyval Blanc on Bertille Seyven ja Victor Villardin Ranskassa kehittämä hybridi, joka menestyy hyvin viileässä ilmastossa. Rypäleet kypsyvät aikaisin ja köynnösten taudinkestävyys on hyvä. Siten tämä lajike on saavuttanut suosiota Englannissa, jossa kasvukausi on lyhyehkö ja ilmasto kosteuden vuoksi tautiherkkä. Englannin lisäksi lajiketta viljellään Kanadassa ja USA:n itäosissa.

Ostimme vuosi takaperin Brightonin matkaltamme Breaky Bottomin Cuvée réservée brutin vuosikertaa 2009.

Viinissä on pienet, tyylikkäät ja hyvin lasissa kestävät kuplat. Tuoksu on alkuun hento, siinä on lähinnä greippistä sitruksisuutta ja vihreää yrttisyyttä sekä aavistus paahteisuutta. Kypsempää hedelmäisyyttä tuoksussa ei juurikaan ole.  Suussa viini on tuoksuun nähden yllättävän täyteläinen. Täysin kuivassa maussa tuntuu hieman päärynäistäkin hedelmäaromia, jota tuoksusta ei tunnista. Jälkimakua kantaa runsashappoinen mineraalisuus.

Viini toimi hienosti blinien kanssa. Hyvin kuivana ja yrttisenä tämä oli huomattavasti parempi ruuan kanssa kun sellaisenaan. Viini oli miellyttävä ensimmäisen tunnin ajan, mutta lasissa lämmennyt ja happea saanut viini kehitti erikoisen rikkiperäisen virhe-aromin, joka muistutti hetken pöydällä seissyttä kalaa. (Luulin aluksi että lapsemme onnnistui heittämään lasiini mätiä, mutta tuoksu tuntui toisessakin lasissa joten se lie kuitenkin ollut peräsin viinistä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti